This little gem comes from Unacosa. Riikka writes:
There's even a Flickr pool of images from the video.
(Sorry for continued Finnish content. I'll resume my normal habits, once I get some things off my chest about the copyright legislation...)
Näin uuden vuoden (ja Lex Karpelan) kunniaksi pitää nyt selvittää yksi asia.
On väärin puhua kopiosuojauksista. Oikea termi on "käyttörajoite".
Jaa mitä välii vai? Antakaas kun setä selittää:
Tietokoneet osaavat tehdä hyvin kahta asiaa: yhteenlasku ja kopiointi. Kaikki tietokoneet (ja sitä kautta koko kulutuselektroniikka) rakentuu näiden kahden yksinkertaisen toiminnon varaan. (Nykyään tietokoneet osaavat tosin tehdä hyvin myös kertolaskuja, mutta aritmetiikkaa yhtä kaikki.)
Pelkästään yhteenlaskusta ei ole iloa - mies, joka osaa laskea yhteen päässään, mutta ei osaa kirjoittaa sitä paperille tahi lausua ääneen, on yhtä tyhjän kanssa. Samaten tietokone, joka ei pystyisi kopioimaan, olisi tarpeeton.
Tietokoneelle se, että estää kopioinnin, on noin sama kuin estäisi ihmistä hengittämästä. Ei hyvä idea pidemmän päälle. Tuppaa tulemaan rumihia.
Kun nyt puhutaan kopiosuojauksista, ei suinkaan tarkoiteta sitä, että kopiot olisi jotenkin suojattu, esimerkiksi sadetta vastaan. Oikeampi olisi puhua kopioinnin estosta, sillä sitähän sillä pyritään tekemään. Samanlainen uussana on "murtosuojaus", joka kuulostaa paljon paremmalta kuin "murron esto". Estäminenhän on aina negatiivista, suojaaminen positiivista, vaikka kyse olisikin samasta asiasta. Kun siis puhutaan "kopiosuojasta", tarkoitetaan että kyseessä on "kopioinnin esto", mutta se halutaan saada kuulostamaan kivalta ja positiiviselta asialta. Vähän niinkuin kuvailisi hirttoköyttä "hengityssuojaukseksi" eikä "hengittämisen estoksi".
Tietokoneet (ja CD-soittimetkin; se sinun "jog-proof" -mallisi toimii kopioimalla musiikkia CD:ltä väliaikaisesti muistiin) eivät voi olla sen enempää kopioimatta musiikkia kuin sinä voit olla kuuntelematta sitä.
Noin esimerkiksi, teen tässä alla kaksi kopiota ns. "kopiosuojatusta" tiedostosta (jonka ostin iTunes Music Storesta tätä tarkoitusta varten). Molemmat kopiot toimivat oikein mainiosti. Se, mitä en voi tehdä, on siirtää tuota tiedostoa toiselle tietokoneelle niin että se toimisi, koska iTunes-ohjelma vahtii, että kyseistä musiikkikappaletta soitetaan vain yhdellä tietokoneella. Kyseessä ei siis ole kopioiden tekemisen rajoittaminen, vaan käytön rajoittaminen.
[DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la total 7488 drwxr-xr-x 3 jalkanen staff 102 Jan 7 18:44 . drwxr-xr-x 3 jalkanen staff 102 Jan 7 18:44 .. -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Dec 6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p [DralaFi:tmp] jalkanen% cp 15\ Feliz\ Navidad.m4p feliz.m4p [DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la total 14976 drwxr-xr-x 4 jalkanen staff 136 Jan 9 20:58 . drwxr-xr-x 3 jalkanen staff 102 Jan 7 18:44 .. -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Dec 6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Jan 9 20:58 feliz.m4p [DralaFi:tmp] jalkanen% cp 15\ Feliz\ Navidad.m4p feliz2.m4p [DralaFi:tmp] jalkanen% ls -la total 22464 drwxr-xr-x 5 jalkanen staff 170 Jan 9 20:59 . drwxr-xr-x 3 jalkanen staff 102 Jan 7 18:44 .. -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Dec 6 00:07 15 Feliz Navidad.m4p -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Jan 9 20:58 feliz.m4p -rw-r--r-- 1 jalkanen staff 3831978 Jan 9 20:59 feliz2.m4p
(Juh. Se on Celine Dionia. Ajattelin, että tämän kopiointi ainakaan ei vie minua helvettiin.)
Tekijänoikeuskeskustelussa erityisesti mediateollisuus on keskittynyt kopioiden tekemisen pahuuteen. Tämä osoittaa hyvin vanhakantaisen ajatusmallin, joka tosin on helppo myydä asiasta mitään ymmärtämättömille. Digitaalisessa maailmassa kopiointi on luonnollista, ja tyystin normaali toimenpide, jota tapahtuu triljoonia kertoja koko ajan. Sitä ei voi estää.
Se, mitä näillä rajoitustekniikoilla halutaan tehdä, on estää luvaton käyttö. Voit toki kopioida DRM-suojatun tiedoston kaverillesi vaikka miljoona kertaa, mutta hän ei voi käyttää (kuunnella, katsoa) sitä, ellei ole erikseen hakenut lupaa.
Luvattoman käytön määrittelee sitten oikeuksien omistaja. Hän voi esimerkiksi antaa oikeuden kuunnella musiikkikappale vain kolme kertaa. Hän voi sanoa, että saat kuunnella kuukauden ajan kappaletta, mutta sen jälkeen joudut maksamaan lisää. Hän voi jopa muuttaa oikeuksiasi kesken kaiken, jos epäilee sinun syyllistyneen johonkin epäilyttävään - lakimiehet pitävät huolta siitä, että he varaavat itselleen tämän oikeuden. Euroopassa kuluttajansuoja on sen verran voimakas, että täällä tuskin nähdään pahimpia ylilyöntejä, mutta monessa muussa maassa käyttörajoituksilla voidaan tehdä kuluttajasta mediateollisuuden orja kuin huomaamatta. Miltä kuulostaisi käyttörajoite, jonka mukaan sinun on katsottava televisiota vähintään kolme tuntia päivässä, jotta saat pitää oikeuden katsoa sitä jatkossakin maksamatta? Mahdollista, joskin melko epätodennäköistä.
Käyttörajoitteet muuttavat sen, miten käytämme esimerkiksi musiikkia. Et enää "osta" itsellesi rajoittamatonta oikeutta kuunnella musiikkia missä ja milloin haluat ja millä tahansa välineellä ostamalla CD:n, vaan lunastat itsellesi rajoitetun, yksipuolisesti muutettavan ja koska tahansa peruutettavan lisenssin kuunnella musiikkia hyvin rajatussa ympäristössä. Päätös siitä, miten ja missä musiikkia saa kuunnella, siirtyy kuluttajalta tekijänoikeuksien omistajalle. Tämä kuluttajien oikeuksien radikaali muutos on juuri se, mihin uuden tekijänoikeuslain 50a-c pykälät tähtäävät, ja tämä on se, mihin kritiikki kohdistuu. Se vain on valitettavasti onnistuttu huutamaan piiloon kummankin tahon toimesta: toiset ovat keskittyneet meluamaan MP3-soittimien laillisuudesta, ja toiset taas syyttävät kaikkia lain kritisoijia piraateiksi.
Nämä digitaaliset käyttörajoitteet ovat mediateollisuuden märkä unelma. CD:t ja DVD:t ovat tällä hetkellä hyvin heikosti suojattuja, eikä niihin tulla saamaan toimivia kopiointiestoja mitenkään - markkinamiesten puheista huolimatta. Sen sijaan uudet tarkkapiirtotelevisiot ja uudet audiolevyformaatit tulevat tukemaan niin tiukkoja kopiointiestoja kuin markkinat vetävät. Ja koska uudet tekijänoikeuslait tekevät näiden murtamisesta hyvin rajusti laitonta (noin tappoon verrattavaa rikollisuutta), mediateollisuus tulee voimakkaasti markkinoimaan ja työntämään näitä uusia järjestelmiä markkinoille. Esimerkiksi vaikkapa teräväpiirtojärjestelmissä käytetty HDMI-standardi, jonka yli kuvatieto siirtyy salattuna - ennen saatoit ottaa SCART-liittimestä kuvan ja digitoida sen; uusissa järjestelmissä tämä ei enää onnistukaan.
Tämän takia ei itse asiassa ole kovin järkevää boikotoida DVD:itä. Kaikki uudet järjestelmät ovat merkittävästi enemmän kuluttajan oikeuksia rajoittavia - jos luulit, että aluekoodit ja Linuxin toimimattomuus olivat hankalia, niin et ole nähnyt vielä mitään. Miten olisi videonauhuri, joka poistaa ohjelmia vaikket ole ehtinyt katsella niitä? Tai järjestelmä, joka murtautuu koneeseesi vahtiakseen, ettet huijaa nettipeleissä? Tai jo monta kertaa mainittu "Ei käyttäjät tiedä, mikä on rootkit, joten miksi niistä pitäisi välittää" -Sonyn haittaohjelma.
On helppo keskittyä keskustelemaan CD-levyistä, koska ne ovat tällä hetkellä tärkein ja konkreettisin median muoto, joita myös levitetään laittomasti eniten. Mutta todellisuudessa käyttörajoitteisiin liittyy paljon pahempia uhkia, jotka realisoituvat vasta muutaman vuoden päästä. Lex Karpela on laadittu "tulevaisuutta silmälläpitäen", sanovat lain laatijat, ja ovat harvinaisen oikeassa. Tulevaisuuden media tulee olemaan rajoitettu tavoilla, joita me emme voi edes kuvitella - ja mediateollisuus haalii itselleen vain entistä enemmän valtaa. Kyse ei ole enää vain rahan tekemisestä; tässä on jo kyse puhtaan vallan kahmimisesta. Keksikää tähän jokin sopiva lainaus rahan ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta, minä en jaksa kaivaa sopivaa niiden miljoonien joukosta.
Tärkein ase tässä taistelussa on se, että ihmiset ymmärtävät, mihin ovat päänsä pistämässä kun he ostavat jotain käyttörajoitteista. Yhtenä tärkeänä tekijänä on se, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
Puhutaan siis rehellisesti "käyttörajoitteista" eikä "kopiosuojauksista". Puhutaan "musiikin vuokraamisesta", ei "musiikin ostamisesta". Ja puhutaan myös siitä, miten uudet, hienot teknologiat merkitsevät muutakin kuin enemmän pikseleitä.
If you get this, you're a Finnish-speaking nerd. If you laugh at it, you're a sad, Finnish-speaking nerd.
On a completely unrelated issue: it's a good thing I have a tea mug which has a lid. Otherwise I might have spilled it on my keyboard, because I was laughing so hard.
(Via Irre on IRC.)
If you have already decided not to buy any CDs with any sort of DRM (Digital Rights Management, i.e. copy protection, i.e. broken CDs), you might as well sign this pledge. This is organized by "Free Culture@NYU", who have also set up a wiki with more information.
(Via BB.)
Niin, jotkut ovat jo odotelleet tämän vuoden Kultaisia Kuukkeleita, mutta valitettavasti tosiseikka on se, että muuton, remontin, töiden ja JSPWikin puristuksessa minulla ei ole kerta kaikkiaan aikaa tänä keväänä järjestää ko. pippaloita. Sitäpaitsi, olen muuttamassa pois Kalliosta ja Helsingistä, olen jo lähtenyt top-listalta, en lue suurinta osaa top-listan blogeista, enkä ole ehtinyt käydä sisäpiirin pippaloissakaan, niin ei minulla oikeastaan ole enää kvalifikaatioitakaan... Antaisin kuitenkin sitäpaitsi omavaltaisesti kaikki palkinnot Vahtikoiralle, jota ylläpitävät kaverit ja tutut. ;-)
Anyhoo, tämä tarkoittaa sitä, että Kuukkelikisan järjestäjän paikka blogimaailman kuumimmassa huumassa on tarjolla. Vaatimuksena ehdoton, vahva oma näkemys, bileidenorganisoimiskyky ja kyky hermostuttaa tosikoita. Palkkioksi saa oikeudet kultainenkuukkeli.net -domainiin, ja... no, joitain mustelmia egoon. Hyvällä lykyllä kisan järjestämällä saattaa löytää itselleen myös bloggaavan kaunottaren (tai komistuksen. Toimi ainakin minun kohdallani. Siis se kaunotar, ei se komistus.)
Yhteydenotot pers. koht..
(English Summary: No time to arrange Finnish blog awards this year; too much real work to do. Searching for hardboiled volunteers.)
Heh. Dumb jokes on the internet are usually just dumb, but this one is a pretty good blonde joke.
(Thanks to Jocka.)
 |
(Apologies to Monty Python.)
Last Wednesday, Darla Mack complained about poor Nokia warranty support in the US.
Yesterday, it was already #5 in google.com, and #6 in google.fi, when you search for nokia warranty. All other pages are brochures or ebay announcements. It's therefore quite likely that if you are looking for Nokia warranty information (e.g. if you're planning to purchase a Nokia phone), you'll end up reading this rant. And since people probably keep linking to it, it'll float on the top for months, maybe years.
There's no way to tell what it leads to. It cost Kryptonite 10M USD in replacements after someone showed how to pick their locks with a ball point pen, and who knows how much in lost sales. On the other hand, no matter how negatively people write about Microsoft, they still make tons of money.
There has been negative and positive criticism throughout all of the internet. Mostly it's been limited to closed or semiopen groups of likeminded people (discussion boards, USENET, mailing lists, IRC). It's just that now single blog posts - single opinions - can become global influencers through the power of the search engines. These engines don't have any preprogrammed idea about corporate blurbs and corporate PR-folks being more reliable than anyone else. They play by new rules, born out of chaos and grey, devised by pale geeks in their dark chambers.
A lot of companies don't know how to play by these rules. The rules are not clear to begin with, and especially with the big behemoths it takes time for them to understand the game, and they refuse to enter the arena before they know what the rules are. The game scares them, because they are afraid to make mistakes. Some companies just go in, and play by the ear until they learn the rules. Others sit on the edge of the field, and try to figure out the rules by watching the players. Some companies get dragged into the game, kicking and screaming. Some can afford to ignore the game altogether, and keep going just like they have been doing for the past 200 years.
This "Web 2.0" -thing is like playing Calvinball on a global scale: nobody quite knows what the rules are, a lot of them are made on the spot, and winners can become losers overnight. (Calvinball is better, though, because you get to wear a cool mask. In Web 2.0 you have AJAX, but it's not that cool.)
The question is - what are the rules of the game? What do I tell people who ask why we should care about some blogger somewhere? Do they really matter, or is everyone just having self-delusional feelings of self-importance? How much would it cost to just ignore the internet? Can it be influenced, and how? How to win the game? Or should you just aim at surviving it?
(Disclaimer: I work for Nokia, but I am a private person and my opinions do not necessarily reflect the opinion of the company, even if I am trying my best to make my opinions to be the company opinions as well, which is very unlikely to succeed, but I like to bang my head against walls anyway, just ask my colleagues, and thank you, I will go and make tea now.)
Some people change the entire looks of their blog when the new year comes. Some even change the entire blog engine, or at least update to a new version. Me, I'm just lazy, so I change the subtitle.
The Finnish Ministry of Education has released a FAQ on the new copyright legislation.
It's the worst FAQ ever. It's full of legalese, has few examples, no discussion, is ambiguous, hardly answers any questions, and looks like a troglodyte cut-n-pasted sections directly from the law onto a web site.
There are answers there, but they're vague and difficult to understand, or apply to real life. These folks clearly have no idea what kind of questions are the frequently asked ones... (Hint: go to Ihan itse, the handicraft discussion board, and look around.)
Then again, I don't think they had a very clear idea about the law in the first place.
...I had no idea I had a nest of butterflies in the pit of my stomach. Today, I'm signing the papers for the new apartment. It shouldn't be this difficult - after all, I've done this twice before - but for some reason this one is different. Is it because this might be an important rite in becoming middle-aged? Or maybe that it's the biggest amount of money I've ever handled? Or that me and the bank are now getting tightly married for 25 years?
Maybe it's that I am about to sign away a big portion of my freedom to choose. The older you get, the more your choices become about choosing your own limits: the things you can or cannot do. Some of these choices are mental, as we choose certain principles to follow; some of them are habitual; some of them are spiritual; and some of them are contractual.
Perhaps that's why I feel so strongly about online freedom: I see my own liberties circling and disappearing into the vortex of organized society (out of my free will, even). Even if I'm an engineer, I don't particularly like order and processes. I prefer chaos, invention, innovation, and the quantum fluff of reality to endless powerpoint slideshows about how things should be. Choosing to be a part of the system is the sensible and secure thing to do, but still... something in me keeps fighting the idea.
Well, at least on the internet, nobody knows that you're a middle-aged engineer with lots of loan (+ 2.5 dogs, a Volvo, a wife, 3.14159265 kids, and whatever else middle-aged people tend to have).
Survived Christmas. Got this. Wow! Got lots of sleep, too. Spent Boxing Day fixing my dad's age-old Windows 98 machine. What horrendous pain...
Lukekaa Jukka Kemppisen teksti "Tekijänilkeys".
Private comments? Drop me an email. Or complain in a nearby pub - that'll help.
|
More info...
|
| "Main" last changed on 10-Sep-2005 13:33:16 EEST by JanneJalkanen. |
